Etelä-Suomessa hiirenkorvat ovat jo auenneet lehdiksi, ja koivujen vaaleanvihreä lehtipuku saa tummemman väritykset. Viime viikolla keräsin koirien ulkoilutuslenkillä pussillisen hiirenkorvia, jotka sulloin keittiössä lasipurkkiin. Kaadoin päälle kirkasta viinaa ja jätin seoksen uuttumaan, kunnes hiirenkorvat ovat luovuttaneet aromit ja lehtivihreän. Aikaa siihen menee noin kuukausi, jonka jälkeen siivilöin uutteen. Annostelen tummanvihreän nesteen pieniin lasipulloihin ja kierrän korkin tiukasti kiinni. Tulostan tarra-arkkeihin tekstin Hiirenkorvaviinaa 2012, lisään koivunlehden kuvan ja kiinnitän tarrat pullojen kylkeen. Uute pääsee käyttöön aikaisintaan myöhään syksyllä, kun koivut ovat jo varistaneet lehtensä eikä tuoreita vihtoja enää pysty valmistamaan. Pari tippaa hiirenkorvaviinaa lurautetaan löylykauhaan ja saunan täyttää aito koivunlehden tuoksu. Yksi pieni pullollinen riittää pitkään ja säästän osan pulloista paketoitavaksi pukinkonttiin.
Hiirenkorvat odottava viinakylpyä
Lähes samaa reseptiä voi käyttää marja-aikaan liköörin valmistukseen. Ohjeen olen kuullut Ylen toimittaja Olli-Pekka Ihamäeltä ja se on niin yksinkertainen, ettei sitä tarvitse edes kirjoittaa muistiin. Lasipurkkiin lisätään yhtä paljon marjoja, sokeria ja kirkasta viinaa ja annetaan seoksen seistä huoneen lämmössä noin kolme kuukautta. Seosta voi aluksi hämmentää kevyesti muutaman kerran, jotta sokeri sulaa. Seos siivilöidään ja pullotetaan ja on valmista nautittavaksi vaikkapa joulupöydässä jälkiruoan kera. Mustaherukat sopivat liköörin valmistukseen erinomaisesti, ja makunautinnon lisäksi sen syvän punainen väri antaa esteettisen nautinnon. Mustaherukan tuoksu säilyy myös aitona. Olen tehnyt likööriä myös lakoista, mutta pehmeytensä vuoksi marjoista irtoaa paljon ”lihaa” ja siivilöinti on hieman työläämpää kuin mustaherukoista likööriä valmistettaessa.
Viikonloppuna poimin pihalta jo ensimmäisen sadon ja valmistin nokkosmuhennosta ja raparperipiirakkaa. Naapurin Matti, josta olen jo aiemmin kertonut, oli saanut mökillään runsaan ahvensaaliin ja toi osan saaliista meille. Fileroin ahvenet, paistoin ruisjauhoilla kuorrutettuna voissa. Nokkosmuhennoksen kera ne maistuivat kerrassaan herkullisilta.
Paikallislehdessä neuvottiin valmistamaan salaatti kotipihan antimista. Pilkotun lehtisalaatin joukkoon revitään nuoria voikukanlehtiä, lisätään hienoksi leikattuja horsman versoja sekä hiirenkorvia. Salaattikastikkeeseen sekoitetaan pari ruokalusikallista vettä, teelusikallinen hunajaa ja riivitään hyppysellinen kuusenkerkkää. Tietty vilkkaiden moottoriväylien varrella kasvit keräävät itseensä lyijyä, mutta tuskin pieni annos salaattia kesän alkajaisiksi ketään myrkyttää.
